Kuusitoista-vuotias Iina asuu äitinsä kanssa kerrostalossa Belladonna poukamassa. Iina eli lapsuutensa isovanhempiensa kanssa, sillä hänen äitinsä piti uraansa häntä tärkeämpänä. Iinan isovanhemmat eivät olleet onnistuneet oman tyttärensä kasvatuksessa niin hyvin kuin toivoivat. Marista oli tullut itsevarma, aivan kuten vanhemmistaan, mutta vanhempiensa harmiksi Mari paheksui kaikkea sitä mikä oli heistä hyvää ja oikein. Kun Mari sitten oli tuonut Iinan vanhemmilleen, heille syttyi pieni toivon liekki sydämeen. He aikoivat kasvattaa Iinasta itsevarman ja fiksun tytön, joka ajatteli ennen kuin teki. Ja he onnistuivat aikomuksessaan.

Iina on rento, itservarma ja hyväsydäminen. Hän rakastaa luontoa, eläimiä ja musiikkia. Iina ei pidä asioiden etukäteen suunnittelusta, vaan hän haluaa tehdä kaiken spontaanisti. Hän tykkää soitella kitaraa silloin tällöin ja aikoo perustaa bändin tulevaisuudessa.

Iinan äiti, Mari, on 32-vuotias. Hän on menestynyt työssään poliitiikkona ja hän keskittyy uraansa täysillä. Eihän hänellä ole mitään muutakaan jäljellä, kun mies on hävinnyt jo vuosia sitten ja tytärkin on vieras. 

Kun Mari täytti 26 vuotta, hän tajusi tehneensä virheen jättäessään tyttärensä ilman äitiä. Niinpä Iinan ollessa 10-vuotias Mari haki tämän takaisin asumaan hänen kanssaan. Mari oli pettynyt kun tajusi, että tyttö oli hänelle kuin vieras. Heidän välilleen ei koskaan syntynyt mitään erikoista.

Iina ei pitänyt kaupungissa asumisesta. Mari tiesi ettei Iina halunnut asua kaupungissa, vaan maalla luonnon keskellä. Hän ei kuitenkaan itse halunnut maalle, joten hän päätti kysyä Iinalta oliko tämä valmis muuttamaan omilleen.

Aamupala oli aina yhtä kiusallisen hiljainen, sen takia Iina söi aina nopeasti ja lähti omille teilleen. Hän ei osannut puhua äitin kanssa mitään. Tiedä sitten johtuiko se siitä, että he olivat niin erilaisia vai siitä, että äiti tuntui jotenkin vieraalta vielä kuuden vuoden jälkeenkin.Tällä kertaa kuitenkin kiusallisen hiljaisuuden lopetti äitin ääni.

"Kuule Iina, kun sähän et tahtoisi asua täällä kaupungissa kaiken melun ja kiireen keskellä, niin ootko yhtään, että voisit muuttaa jo omillesi?", Mari kysyi epävarmasti Iinalta. Iina säpsähti kun kuuli sanat muuttaa ja omillesi. Sitä hän halusi.

"Se ois musta kyl tosi hienoa, mutta on vähä auki, että minne mä sitten muuttaisin. Emmä ainakaan mummin ja papan luo aio. Enkä mä varmaan yliopistoonkaan haluis.", Iina sanoi äitilleen ja koitti peittää hymynsä tuloksitta.

"No voisit hankkia jonkun kivan asunnon itelles jostain ja mä sitten maksaisin sun vuokran siihe asti että löydät työpaikan. Miltä kuulostais? Kannatta kyllä harkita yliopistoakin, kun sä muuttaisit omilles ja hankkisit ammatinkin samalla. Se ois hyvä ratkaisu. Mut mieti hei rauhassa.", Mari sanoi ja meni keittiöön pesemään lautasensa. Iina ei sanonut mitään vaan nousi pöydästä ja lähti pesemään hampaitaan.

 

Iinan pestyä hampaat hän hyvästeli äitinsä ja lähti ulos tapamaan parasta ystäväänsä ja serkkua, Jannaa.

 

Iina oli läheinen Jannan kanssa. He olivat tunteneet jo pienestä pitäen. Siinä missä iina asui isovanhempiensa luona, Janna vietti jokaisen viikonloppunsa siellä ja niin tytöistä tuli hyviä ystäviä jo pienenä. Iina ja Janna näkivät toisiaan nykyään harvemmin kun Jannalla oli työpaikka. Siksi jokainen kerta kun he näkivät toisensa oli tärkeä.

Tytöt makasivat ruoholla rennosti ja juttelivat niitä näitä. Sitten keskustelu kääntyi Iinan omille muuttamiseen.

"Äiti ehdotti, että mä muuttaisin omilleni. Se tietää etten pidä kaupungista. Se jopa lupas, että se maksais mun vuokran kunnes löydän työpaikan. Mut mä en tiedä etinkö mä asunnon jostain kivasta pikku kylästä vai menenkö mä yliopistoon.", Iina selitti mietteliäänä.

"No kumpaa sä enemmän haluut? Opiskelua vai omaa asuntoa? ", Janna kysyi yhtä napakasti kuin aina. Hän oli aina nopea vastaamaan.

"No ei mua kauheesti innosta ajatus opiskelusta. Kyllä olis ihanaa asua omassa pienessä asunnossa ja kasvattaa kasveja. Eläimiäkin haluisin. Ja jollain kivalla työllä pystyis elättämään itsensä hyvin. No miten on? Pitäiskö etsiä asuntoa?", Iina kysyi.

"Kuulostaa tosi kivalta musta. Hei mee sydämes mukaan!", Janna huudahti hieman innostuneena ja jatkoi. "Mut nyt mennään soittamaan!"

 

Tytöt soittivat iltaan asti sydämiensä kyllyydellä ja..

 

..illalla he paistoivat tulen lämmössä vaahtokarkkeja.

 

Myöhemmin he hyvästelivät toisensa ja lähtivät kummatkin koteihinsa päin.

 

Kotona ollessaan Iina lämmitti eilisen päivän pastan mikrossa ja äitin tiskatessa hän sanoi: "Alan huomenna etsimään asuntoa. Ois kiva jos sä tulisit mukaan ja auttaisit sitten muutossakin, äiti." Ensimmäistä kertaa Marista tuntui, että hänellä oli tytär. Hän liikuttui ja halasi Iinaa. He viettivät yhdessä koko illan tv:n ääressä syöden popcornia ja jutellen kaikesta taivaan ja maan välillä.

 

Tässä oli ensimmäinen osa Iinan elämää. Osa oli lyhyt ihan jo senkin takia, että tämä antaa vasta suunnan tarinalle. Kertokaa mielipiteenne.